Hupsista vaan, tarkalleen tasan vuosi sitten olen tänne viimeksi päivitellyt kuulumisia, joten eiköhän tuo ole nyt jo korkea aika taas päivittää. :) Vuosi on kyllä hurahtanut todella nopeasti. Nala vietti jo 2-vuotis syntymäpäiviäänkin maaliskuun lopulla ja kullannupusta on kasvanut kaunis, hieno ja kiltti nuori neiti. Elämää ei voisi kuvitellakaan ilman Nalaa. <3  Nala on eloisa ja iloinen, sellainen hassun hauska hyppelehtijä. :) Välillä oikea höseltäjä ja toisinaan sitten rauhallinen nallukka.

Näyttelytrimmin jälkeen posetusta...

Ihmeempiä ei ole oikeastaan tapahtunut vuoden aikana. Noh, menihän äiskä ja isukki naimisiin viime elokuussa, joten nyt on sitten kaikilla meillä kolmella sama sukunimi. :) Nala ei valitettavasti häihin päässyt, mutta vietti sen ajan "mummulassa" Tito-koiran kanssa.  Normaalia elämää ollaan vietetty; lenkkeilty, ulkoiltu, levätty ja tehty töitä.

Oikeastaan nyt kesän aikana on ollut paljon hulinaa ja vilskettä.  Juhannuksen Nala vietti mökillä, Muurasjärven rannalla. 3 päivää ulkoilmaa, paljon ihmisiä ja koko ajan liikettä, voi vain arvata, mitä Nala teki seuraavan viikon kotona: nukkui, nukkui ja nukkui. Jostain kumman syystä neiti oli myöskin vankistunut juhannuksen aikaan, joten piti ottaa pieni tehokuuri seuraavalla viikolla, koska edessä oli kesän ensimmäiset näyttelyt.

Kokkolan KV-näyttelyt olivat siis 3.7.2011. Valmistuimme sinne perjantaina 1.7. kun kävimme Oulussa näyttelytrimmissä. Nalan Iiro-isän ja Lore-veljen emäntä Kirsi-Mari trimmasi Nalan oikein siistiksi ja näyttelykuntoon. Kyllä kelpasi odotella sunnuntaita. Kirsi-Mari myöskin esitti Nalan kehässä, koska itse en sinne vielä uskaltautunut. Mutta ehkä vielä joskus. Viikonloppu oli tukalan hiostava, mutta Kokkolassa oli sunnuntaina järkyttävän kylmä tuuli, eikä helteestä ollut tietoakaan. Kylmästä säästä huolimatta, näyttelyt olivat erittäin mielenkiintoiset ja mukavat. Ensinnäkin, Nalan sisaruksia oli paikalla 4, eli vain yksi pentueesta puuttui. Paikalla olivat siis Nala, Tara, Luna, Lore ja Manu. Manu-veljen näimmekin nyt ekan kerran, sitten pentuaikojen. Näyttelyt olivat pentueelle menestys. Kaikilla meni loistavasti ja Lore-veli oli oikea  tähti. Pojasta tuli nimittäin muotovalio! Onnea Lorelle vielä!

Kirsi-Mari ja Nala

Nala oli ehkä himpun verran hukassa kehässä, koska eihän tämä ollut kuin vasta toinen näyttely meille. Kaikesta huolimatta, Nala pärjäsi hienosti. Tyttö sai ERIn ja tuli neljänneksi kilpailuluokassa. Lisäksi sai hyvät arvostelut. Kyllä äiskä ja isukki on niin ylpeitä parrastaan! <3  Palkinnoksi ostettiinkin Nalalle uusi peti ja myöhemmin Nala sai vielä uuden pehmolelun.

"Mitäs tässä odotellaan?"

Nyt taas alkaa jännitys nousta, kun kesän toiset näyttelyt ovat tulevana sunnuntaina, eli 17.7 Oulussa. Tällä viikolla ohjelmistossa onkin kävely- ja seisotusharjoituksia ihan urakalla. :)

-Jenna & Nala -

(Kuvia tulee myöhemmin lisää, jostain syystä tämä sivusto ei nyt halua niitä tänne lisätä.)

Moi vaan! Näinä aikoina ollaankin saatu nauttia kunnon kesähelteistä. Suorastaan kuuma on ollut, mutta en valita! ;)

Nalan kesä on sujunut loistavasti. Tyttö on saanut viettää isukin kanssa juhannuksesta lähtien lomaa, joten ei ole tarvinnut olla yksin kotona, kun emäntä on hikoillut päivät töissä. Juhannuksen vietimme aikalailla kokonaan ulkoilmassa, mökillämme. Nala sai myös kokea, minkälaista on nukkua asuntovaunussa. Hyvin taisi joka iikkaa siellä nukuttaa. Harmi vain, Nala sai ilmeisesti juhannuksen vietosta tassunpohjantulehduksen. Mökillä kun oli niin mukava seikkailla ympärillä olevassa metsässä ja maastossa. Jokin sinne tassuun oli sitten tökännyt tai pistänyt. Oireet huomasin pari päivää juhannuksen jälkeen, kun Nala niin kovasti taukoamatta nuoli tassuaan. Raotin tassua ja se oli anturoitten välistä punainen. Niinpä isukki käytti Nalaa samana päivänä eläinlääkärissä ja hoidoksi saatiin puhdistusainetta ja antibioottisalvaa. Aluksi pidettiin inhottavaa tötteröä päässä, että tassu saisi olla rauhassa, mutta hyvin nopeasti rupesi tassu paranemaan, eikä sen koommin tötteröäkään enää tarvinnut käyttää.

"Mokomakin härveli kaulassa..."

Viime viikonloppu (10.7.) oli meillä erittäin jännittävä. Nalalla oli nimittäin ensimmäinen koiranäyttely Oulussa. Aikaisemmin viikolla kävimme näyttelytrimmissä Satun luona ja sitten vain odoteltiin viikonloppua. Emäntää kyllä jännitti ja hermostutti jo viikkoja ennen h-hetkeä. Mutta ihmeen rauhallinen ja luottavainen olin sitten itse näyttelyissä. Nala ei ollut moksiskaan vaikka vähän kyllä ihmetteli koiramäärää, kun menimme Oulun Äimäraution raviradalle, missä oli satoja ja taas satoja koiria ja ihmisiä. Näyttelyt olivat kansainväliset.

Nala oikealla. :)

Tuomarin pöydällä.

Paahtavan auringon alla odotimme tunteja, ennen kuin pääsimme aloittamaan. Kaverina meillä oli Nalan sisko Luna, sekä Taru ja Raija. Myös Satu oli paikalla. Itse en vielä uskaltautunut kehään, vaan esittelyn hoiti kokeneempi ihminen. :) Ja kyllä tämä mamma oli ylpeä Nalasta! Niin reippaasti ja nätisti käveli kehässä, etten ollut uskoa silmiäni! Aivan kuin olisi ennenkin käynyt näyttelyissä. Tuomarin kopelointikaan ei kummemmin jännittänyt, ainakin niin nätisti oli Nala paikoillaan.

Nala sai ensimmäisestä näyttelystään eh:n ja tuli nuorten luokan kolmanneksi kera hienon arvostelun:

"1 v. koon ylärajalla. Neliömäinen. Vahva narttumainen pää. Lähes yhdensuuntainen kallon ja kuonon linjat. Keskirusk. silmät. Hyvä purenta. Kookkaat hyvät as. korvat. Riitt. karkea karva rungossa, pehmeä raajoissa. Vahva, tiivis runko. Hyvä eturinta. Hyvän pituinen kaula. Seistessä hyvä laskeva ylälinja. Tasapäiset kulmaukset. Leveät etuliikkeet. Hyvä sivuaskel. Ei saa vankistua enempää. Sukupuoli tulisi olla selvempi."

Hieno reissu oli siis meillä! :)

Tämän kesän aikana Nala on muutenkin rohkastunut paljon. Enää ei toiset koirat hirvitä ja niistä on saanutkin mukavia leikkikavereita. Uusimmat tuttavuudet on vehnäterrieri Eetu Oulusta, ja bordercollien pentu Rambo, melkeinpä naapurista. :)

Nalan "vanha tuttu" Muurasjärveltä, Opa. Taitaa olla hengähdystauko meneillään. :)

Nala, Opa ja Tito.

Eetu ja Nala tutkivat marjapuskia..

Uusi kaveri Rambo. :) "Vihdoinkin saman kokoinen kaveri kuin minä.." Vaan ei oo kauaa.. ;)

Vesileikkejä:

Hännän huiskut ja mukavat kesän jatkot kaikille! :)

-Jenna & Nala-

Onpas taas aika hurahtanut nopeasti. Ihan nolottaa, etten ole saanut aikaiseksi päivittää Nalan blogia. Täällä kuitenkin ollaan ja hyvin voidaan! 

Helmikuussa kävimme siskon perheen kanssa Levillä ja Nala oli tottakai mukana! Autoreissu meni asuntoautolla ajellessa hyvin, eikä Nalalla ollut hätää. Tito-chihu oli myös mukana ja koirulit matkustivatkin vierekkäin omissa kopeissaan. Levillä olimme viikon ja sekä Nala että Tito viihtyivät hyvin.

Vietimme Nalan 1-vuotis synttäreitä 26.3. Uskomatonta, että vuosi on vierähtänyt. Mahtava vuosi tämä on ollutkin, Nalasta on ollut niin paljon iloa ja seuraa! Olin reilu ½ vuotta lomautettuna ja vietimmekin Nalan kanssa mukavia päiviä kahdestaan lenkkeillen ja rentoutuen. Kävimme myös 1-vuotis neuvolassa, eli rokotuksilla. Eläinlääkärikäynti meni loistavasti, Nala ei piikeistä välittäny pätkän vertaa, liekkö edes tunsi että niskaan pistettiin kaksi piikkiä. :)

Nalalla on nyt myös kesäturkki. Nyppimisurakka aloitettiin muutamia viikkoja sitten ja loppusilauksen Nala sai Satulta, joka leikkasi Nalan piiiiitkät maha- jalka- ja partakarvat. Nyt neiti onkin siron ja hyvin tyttömäisen näköinen, lyhyen parran ja jalkakarvojen kanssa. Kiitos vielä Satulle ja Jonnalle!

Nyt odotammekin kovasti kesää ja onhan tuosta jo päästy nauttimaan, kun tänään on niin lämmin päivä! Runsaslumisen talven jälkeen on ihana olla ulkona auringonpaisteessa ja siitä näkyy myös Nala nauttivan täysin rinnoin! :)

Tässä Nala tuuheassa turkissaan ennen nyppimisen aloittamista. Kylläpä se näyttääkin pullukalta!:)

Ja tässä kesäturkissa.

Hyvää kesän alkua kaikille!

Viime sunnuntaina meillä kävi kylässä pieni duraselpupu, nimittäin kettuterrieri Elvis. Nala ja Elvis näkivät vasta ensimmäistä kertaa. Vähän piti alkuun murahdella, mutta kohta sitä riehuttiin pää kolmantena jalkana olohuoneen matolla. Voi kamala sitä menoa, kummatkin painivat, pyörivät, juoksivat ja muuten vaan riehuivat koko Elviksen vierailun ajan! Välillä molemmat oli yhtäaikaa vesikupilla ja sitten mentiin taas! Ei siinä paljon levähdetty, niin mukava oli toisen kanssa leikkiä! Elvis kun on vasta n. 4 kk:n ikäinen, joten leikki maistuu!

Yritin parhaani mukaan napsia kuvia kaksikosta, helppoa se ei arvatenkaan ollut, mutta tässä muutama otos.

Välillä vedettiin köyttä...Nalaa ehkä hieman laiskottaa.. :)

Tämä vuosi on alkanutkin melkosilla pakkasilla. Nalaan se ei kuitenkaan ole sen koommin vaikuttanut. Lenkillä on käyty paukkupakkasillakin, vain vähän lyhkäsimmillä lenkeillä. Nalan tassut on ihmeen hyvin kestänyt kovillakin pakkasilla, muutaman kerran on lenkin aikana joku tassu ollut ilmassa ja vähän matkaa on kinkattu kolmella jalalla. Mutta nopsaan on pakkaslenkit tehty. Ei paljoo ole viitsinyt jäädä haistelemaan penkkoja. :) Nyt alkaakin ihanasti päivä pidentymään ja aurinkokin näyttäytyy useammin, joten lenkitkin voi sitä myötä pidentyä. Lumi on Nalan mielestä ihanaa, aina pitää pissa/kakkareissulla etsiä mahdollisimman koskematonta hankea, kahlata sinne ja tehdä asiat umpihankeen! :)

Mikäs sieltä tulee?!?!

Äskettäin ostimme Nalalle uuden pedin. Laitoimme kevythäkin kasaan ja kaappiin jemmaan, se on kätevä esim. näyttelyreissuilla ym. mutta tämä uusi pehmeä peti on paljon kotoisampi. Sen verran mukava tuo uusi peti oli, että ensimmäisenä päivänä Nala nukkui koko alkuillan ja illan makuuhuoneessa tuossa pedissä. Yleensä kun se hakeutuu meidän lähelle olohuoneeseen, mutta pitihän uusi sänky testata ja hyvin taisi uni siinä maistua!

Ja taas on aika vierähtänyt, Nala on viettänyt ensimmäisen joulun ja uuden vuoden ja pian vietetään jo 1-vuotis synttäreitä! Kylläpä se aika menee nopsaan. Mutta palataanpas ensin ajassa taakse päin, jouluun. Joulua vietettiin perinteiseen tapaan Alvajärvellä, koko perheen kanssa. Eipä siinä Nala paljoa kerennyt ja malttanut levähtää, kun oli niin paljon vilskettä ympärillä. Tito-koira sentään vanhana tekijänä hoksasi mennä "omaan" huoneeseensa nukkumaan ja keräämään voimia. :) Voitte vain arvata, miten väsynyt meidän neiti oli, kun joulun jälkeen tultiin kotiin. :)

Jouluaattona jännättiin, minkälaisen vastaanoton joulupukki saa, mutta hyvin meni. Vähän piti Nalan tuhahtaa, että mikä ihme tuokin on. Mielummin kuitenkin pysytteli taka-alalla, vähän näytti ujostelevan pukkia. :) Vähän tais lämmetä sen jälkeen, kun joulupukki antoi Nalalle lahjan. Ei se sitä kuitenkaan itse uskaltanut hakea, mutta äiskä auttoi. Siinäpä sitä olikin ihmettelemistä paperinyytissä, ei oikein tiennyt mitä sille pitäisi tehdä.

" Mitä mun pitäis tälle tehdä?!"

Pienellä avustuksella saatiin paketti auki ja mitäs sieltä tulikaan...

...ihana röh-röh-possu!!!...ja kuvassa myös vanha luu...

Tito ja Nala poseeraa

Uutta vuotta lähdettiin viettämään Ouluun siskoni perheen luokse. Raketit arvatenkin paukkui koko illan, mutta Nalaa se ei hirveästi haitannut. Ulkona vähän ihmetteli ja halusi sitten mielummin mennä sisälle, kun joka suunnalta pauke kuului.  Tässä seurataan sivusta tinojen valamista.

"Ihme touhua ihmisillä..."

Kävimme eilen pitkästä aikaa Sievissä tapaamassa kasvattajaa, siskoa, äiskää, Rosa-tätiä ja uutta tuttavuutta, Miina-kissaa. Samalla reissulla Jonna-kasvattaja myös trimmasi Nalan hieman siistimpään kuntoon. Neidillä kun oli jalkakarvat ja hameen helmat jo niin pitkät, että ne keräsi kiitettävästi kaikkea moskaa ja roskaa mukanaan. Myös takuilla oli mukavat oltavat pitkien jalkakarvojen uumenissa. Kyllä tyttö taas muuttui hienoksi neidiksi trimmauksen myötä. :) Trimmauspöydälläkin jaksoi pienestä väsymyksestä huolimatta olla nätisti ja voi sitä riemua kun pääsi trimmin jälkeen taas siskolikan kanssa peuhaamaan! Jonnan perheeseen oli viimekerran käynnistä tullut myös uudenlainen tuttavuus, nimittäin Miina-kissa. Miina oli niin kuin yksi koirista, eikä siis välittänyt mitään, vaikka Nala uteliaana kävikin kisua haistelemassa. Loppujen lopuksi Nalaa kiinnosti kuitenkin enemmän siskon kanssa leikkiminen, kuin kissa. :) Melkoisen ihana tapaus Miina kyllä oli, rohkea ja utelias. :)

Neiti on löytänyt suuhunsa jotain juurakkoa...Sitä oli niin mukava ravistella!:)

Nala sai nyt myös aikaisemmin Jonnan kanssa tilaamamme uuden hienon pannan, johon Nalan nimi on kirjailtu. Sai pentupanta jäädä eläkkeelle ja uusi panta käyttöön. Tänään sitä eka kertaa testasimmekin lenkillä ja hyvä oli!

Viimepäivinä on ollut melko kovat pakkaset. reilua  -20 astettakin. Vaan eipä tuo meidän neiti ole pakkasista moksiskaan. Lenkilläkin olemme siis käyneet, eikä tassuja ole ainakaan vielä ruvennut paleltamaan. Tuntuu vaan olevan niin ihanaa kun on lunta maassa. Emännänkin mielestä! :)

Viikon päästä onkin jouluaatto ja se on Nalan ensimmäinen joulu. Saapas nähdä, mitä joulupukki Nalalle tuo. Joulukortti kuvatkin otettiin ja lähetettiin sukulaisille ja tuttaville, tässä yksi niistä.

Emännälle onkin tämä joulu hieman oudompi, kun Eetu ei enää ole kanssamme. Eetu niin rakasti repiä omia ja vähän muittenkin joululahjoja. Hän silppusi innoissaan lahjapaperin tuhansiksi paloiksi...en tiedä oliko se sitten enemmän innoissaan siitä paperista kuin itse lahjasta! :) Mutta vaikka Eetu ei fyysisesti ole enää kanssamme, niin on hän kuitenkin aina meidän sydämissä. Tämä syksy olikin raskas, kun Eetun kuoleman jälkeen noin kuukausi eteenpäin kuoli äidin ja isän viimeinenkin koira, ajokoiramme Essi 25.11. Essi meni yhtäkkiä huonoon kuntoon ja nukkui sitten yön aikana ikiuneen. <3

Tällaista tänne meidän eloon kuuluu tällä hetkellä. Kaikesta huolimatta, joulua odotellaan innoissaan ja hyvillä mielin!

Rauhallista joulua kaikille!

toivottaa Nala, Jenna ja Joni

Meidän pikkuneiti on jo niin iso, että ensimmäinen juoksu alkoi vajaa pari viikkoa sitten. Olihan siinä alkuun ihmettelemistä ja vähän oli tyttö levoton ja vinkui. Mutta muuten hän on ollut ihan oma itsensä. Leikkii, syö ja nukkuu ihan normaalisti.

Viimeviikonloppuna olimme Alvajärvellä isänpäivän vietossa ja kylläpä taisi Nalakin huomata, ettei Eetua enää ole. Tyttö oli aika allapäin. Tosin osasyynä saattoi olla tuo juoksu, koska kovasti piti nuolla alapäätä ja vinkua, mutta toki Eetun poissaolokin huomattiin. Mimmi-kissa olikin lohduttanut Nalaa puskemalla tätä. :) Yleensähän Mimmi on aika varuillaan ja valmiina räppäsemään, jos Nala tulee lähelle. Eipä Nala enää Mimmiä hätistellytkään.

Olen edelleen pakkolomaillut, joten ollaan Nalan kanssa saatu olla yhdessä kotona ja käydä lenkillä. Eilen aamulla maa oli lumessa ja lenkin jälkeen tytön jaloissa olikin sellaiset lumipallerot, että piti käydä suihkuttamassa ne pois. Tänään jäätiin pihalle lenkin jälkeen vähän leikkimään, kyllä Nala nauttii kun on lunta maassa. On ihana jälestää lumipalloja, joita emäntä heittää... :)

"Hahaa, täältä tulee lumiparta!"

"Mihin se lumipallo katosi?!"

Meidän vanha mäyräkoiramme Eetu pääsi viikko sitten koirien taivaaseen juoksentelemaan ilman vaivoja Tiltun, Jamin ja muiden edesmenneitten koiriemme luokse. Eetu oli meidän ilona 15 ½ vuotta ja oli loppuun asti iloinen, pirteä ja uskollinen. Vanhuuden vaivat kuitenkin alkoivat painaa vanhustamme ja loppukesästä aloimme miettimään Eetun kohtaloa. Koska Eetu oli toisinaan niin reipas ja juoksenteli iloisena ulkona, tuntui että eläinlääkärille meno oli vielä turhaa. Syksyn tullessa kuitenkin aloimme miettiä, mikä oikeasti olisi Eetulle parasta ja niin päätimme koko perheen kanssa, että saatamme Eetun eläinlääkärin kautta viimeiselle matkalle. Helppoa se ei ollut, eikä pitänytkään olla, mutta olen iloinen, että olin äidin kanssa Eetua saattamassa. Sain olla Eetun kanssa loppuun asti. Edellisenä iltana teimme Jonin kanssa Eetulle arkun ja Eetu haudattiin viikko sitten Alvajärvelle kotimme, etupihalle. Siellä Eetu saa nyt levätä rauhassa. Muistelemme kaikki Eetua lämmöllä, hän tulee aina olemaan sydämissämme! <3

Eetu 3.4.1994-28.10.2009

Serkkuni Margit maalaa työkseen mahtavia muotokuvia koirista, kissoista ja muista eläimistä, sekä oikeastaan ihan mistä vaan! Sillon kun Nala tuli meille, päätin, että haluan Margitin maalaavan Nalan kuvan kiveen, sitten kun Nala on vähän isompi. Nyt Nalan trimmauksen jälkeen äitini halusi hommata meille kiven lahjaksi uuteen kotiimme ja viikko sitten saimme tämän upean Tervetuloa-kiven Nalasta! Kiitos Margit ja äiti! Kivi toivottaa tervetulleeksi ulko-oven vieressä terassilla.

www.painthouse-mase.com